Osa 8 Level 3 ja 4 harjoitusviikot Kanaalissa + Crew Bonding 27.5.-13.6.2011

Viimeiset pakolliset harjoitusviikot olivat touko-kesäkuun vaihteessa. Olin pitkin talvea opiskellut teoriamateriaalia ja palautellut mieleen veneen varusteita ja niiden toimintaa. Yllätyksekseni sitten huomasinkin että kaikki tuntui tutulta ja varsinkin toisen viikon aikana alkoi tuntua siltä että tämähän on todella tuleva kotini seuraavat 5 kuukautta. Ison veneen käsittely alkoi luonnistua vaikka kaikkiin manöövereihin meneekin tolkuttomasti aikaa. Jokaisella oli määrätty (tosin kiertävä) tehtävä ja se myös hoidettiin. Kaveriin luotetaan ja luottamus pidetään; henkesikin on kahden vinssinkäyttäjän varassa kiivetessäsi mastoon n. 30 metrin korkeudelle tricolor lamppua vaihtamaan. Se on nyt uusi korkeusennätykseni.

Purjehdimme viimeisillä harjoitusviikoilla parin päivän purjehduksia edes takaisin Kanaalin yli yötä päivää vahtivuorojärjestelmällä. Ranskassakin käytiin neljästi muttei kertaakaan maissa. Tämä antoi esimakua siitä miten elämä pitkällä osuudella asettuu uomiinsa. Onneksi omaan hyvät unenlahjat ja pystyn nukkumaan paukkeessa ja metelissä. Kummallista kyllä, omassa veneessä satamassa yöpyessä tikittävä seinäkellokin on laitettava kaappiin. Kävimme myös kaksi harjoituskisaa (reilun vuorokauden mittaista), joista ensimmäisen voitimme. Kolme venettä tuli maaliin 4 minuutin sisällä kertoen yksityyppiveneiden tasaisuuden. Paluumatkalla samat veneet olivat taas kärjessä kunnes Le Havren edustalla oivasti sujuneen spinnujiipin jälkeen ohjausvaijeri pamahti poikki ja saimme kiskoa pudotetun spinaakkerin peräsimen alta sisään. Vaijerin vaihdossa meni sen verran aikaa että muut menivät menojaan, mutta mepä osaamme nyt ohjata myös hätäohjauksella. Eikä tämä ollut vasta kuin toinen spinaakkerin ylöskalastus, edellisellä viikolla nostimen katkeamisen jälkeen yöllä sama homma – ja päivänvalolla teippaus- ja ompelutöitä.

Visit Finland veneemme on ihkauusi (korvaa viime kisassa riutalle ajetun ja hylätyn Cork veneen) ja kipparina on Oliver Osborne, nuori rauhallinen kaveri jonka kanssa taatusti tulemme toimeen. Muusta miehistöstä olen nyt tavannut yli puolet ja mukavilta tavallisilta ihmisiltä vaikuttavat. Eiköhän me juttuun tulla, kunhan oppivat vähän suomen kieltä ja syömään Sisu-pastilleja (niitä minulla on mukana n. 5 kg).

Pidimme harjoitusviikkojen jälkeen Crew Bonding viikonlopun Lontoossa– hengen nostatusta ja tulevien suunnittelua. Harmillista on etteivät kaikki kivat kaverit ole mukana minun osuuksilla, joten kaikkia joukkuetovereitani en tule näkemään toiminnassa. Vielä on paljon tehtävää niin omissa valmisteluissa kuin joukkueen yhteisissäkin, mutta kyllä kaikki valmiiksi tulee.

Lähtö Englantiin on heinäkuun loppupuolella ja startti pamahtaa Southamptonissa 31. heinäkuuta. Reilu viikko Madeiralle ja lyhyen pysähdyksen jälkeen kohti Brasiliaa, päiväntasaajaa, tyyntä vyöhykettä, Neptunusta, saa nähdä mitä kaikkea osuus tuokaan tullessaan. Pieniä perhosia on vatsassa, mutta taitaa kuulua asiaan…

Kertauksena:
-Osuuteni Clipper Round The World 2011-12 kisassa ovat neljä ensimmäistä osuutta Englanti – Madeira – Rio de Janeiro – Kapkaupunki – Geraldton (Länsi-Australia) – Uusi-Seelanti – Queensland (Itä-Australia) (n. 20.000 mailia)

Osa 7 Crew Allocation eli miehistöjen jako ja julkaisu , Southampton 30.4.2011

Kauan odotettu ”jännittävä” tapahtuma oli vapun viettäminen Englannissa miehistökokouksessa. Noin 480:stä osallistujasta 352 oli päässyt paikalle omin korvin kuulemaan, mihin veneeseen hänet on valittu, kuka on hänen kipparinsa ja ketkä ovat hänen venekumppaneinaan.

Osallistujien jako veneisiin on mutkikas prosessi. Lähes 100 osallistujaa purjehtii pallon ympäri ja heille on ensin löydyttävä pysyvä paikka jossakin veneessä. Veneillä on sponsorit (veneet on nimetty niiden mukaisesti) ja joillekin on tärkeää päästä edustamaan omaa yritystään, kaupunkiaan tai maataan. Ne jotka purjehtivat sitten yhden tai useamman osuuden (muttei koko kierrosta) jaetaan tasaisesti veneisiin niin purjehdustaitojen kuin muidenkin kykyjen mukaan, iän ja sukupuolen mukaan. Joka veneeseen pyritään saamaan joka osuudelle mukaan lääkäri, teknikko, purjekorjaaja, konemies, tietokonevastaava jne. Kokkauspuolen hoitavat kaikki joten erillisiä kokkeja ei tarvita.

Lähtöä edeltävänä päivänä luin Clipperin nettisivulta että Suomen Matkailun edistämiskeskus on jälleen ryhtynyt yhdeksi sponsoriksi ja nimeää uuden CV11 veneen ”Visit Finland”. Sanoinkin kotona että saattaa olla että minut on tuohon veneeseen nimetty ja niin kävikin. Kippariksemme saimme Oliver ”Olly” Osbournen, josta olen kuullut pelkkää hyvää, vaikkei hän minun harjoitusjaksojen kippariksi sattunutkaan.

Kilpailufilosofiakin sattui juuri sellaiseksi kuin itse sen haluaisin; toveruutta, yrittämistä, reilua henkeä ja hauskanpitoa; toki tavoitteena menestyminen. Edellisen kisan ”Visit Finland” oli lopputuloksissa toinen joten on meillä siinä päämäärä. Ollyn mottona on ”I want this team to become an outstanding sailing team, an enthusiastic and energetic team, where everyone works their hardest, receives respect, strives to improve and is recognized for their contribution”. Nämä teemat innokkuus, yrittäminen, kunnioitus ja yhteistyö sopivat minulle kuin nenä päähän!

Miehistöön on lisäksi valittu 7 muuta Suomessa asuvaa ja 3 Englannissa asuvaa suomalaista, joten on meillä koko ajan melkoinen Suomi-asiantuntijuus veneessä. Riikka ja Tea ovat ainoat pallon ympäri purjehtijat ja meitä muita on heidän seuranaan aina 2-3 kullakin osuudella. Muut jäsenet tulevat kuka mistäkin ja mukavalta vaikutti koko porukka. Tunnelmaa ei ainakaan kiristänyt jakamani salmiakit ja joukkueen tunnuslauseeksi aika pian muodostui SISU, jota muut joukkueet saavat sitten oppia ymmärtämään mitä se tarkoittaa. Paljon on tosin brittien Suomi-tietämystä parannettava, sunnilleen pakkaset, pimeys ja joulupukki tunnettiin mutta ei muuta.

Päivän informaatiopläjäyksen lisäksi otettiin satamassa kuvat niin yksittäisistä miehistöistä kuin koko tiimistä. Lähes 400 ihmistä veneiden kansilla ja meren pintaa hipovalla ponttonilla punaisissa yhtenäisissä takeissaan oli upea näky.

Edellisessä Clipper kisassa 09-10 menetettiin riutalle ajossa yksi Clipper laivueen vene, ja sen tilalle on vuonna 2010-11 rakennettu laivueen 11. vene CV11. Tämä on meidän veneemme, siis tuliterä vene suoraan veistämöltä. Itse asiassa se on vielä toukokuun matkalla rahtilaivan kannella kohti Englantia ja vasta kesäkuussa viimeistellään purjehduskuntoon. Saa sitten nähdä onko uutuus etu vai haitta- ennätämmekö testata kaikkien varusteiden toiminnan kun koepurjehdusviikkoja ei jää kuin muutama ennen lähtöä.

Jokaisella veneellä on lisäksi hyväntekeväisyyskohde, ja meillä se on Helsingin HUS-sairaalan lastenosasto, eli olemme yksi ketju kuuluisia lastenosaston kummeja.

Tärkeää tietoa tuli roppakaupalla ja niistä tärkeimpiä oli täsmällisen aikataulun ja reitin valinta. Hieman suunnitelmat muuttuivat sillä aikataulu meni ”uusiin puihin” aloituksen suhteen. Määräävänä tekijänä ovat Lontoon olympialaiset kesällä 2012 sillä CLipper laivue palaa lähtöruotuun vain viikko ennen olympialaisia.

Niinpä lähtö on Gosportista, Solentista Clipper-laivueen kotivesiltä Etelä-Englannissa 31.7.2011. Eipä siis muuta kuin sinne ajoissa valmisteluja tekemään. Viikko purjehditaan Madeiralle, missä on lyhyt max. 72 tunnin ”pit-stop”. Madeiralta jatketaan sitten suoraan kohti etelää ja reilun kolmen viikon purjehduksen jälkeen syyskuun alussa satamana on Rio de Janeiro sunnitellun mukaisesti. Huoltoviikon jälkeen suunnataan taas reilun kolmen viikon matkalle kohti itää Kapkaupunkiin Etelä-Afrikassa, siellä ollaan lokakuun alussa. Etappini jatkuvat sitten kohti Australiaa Eteläisellä valtamerellä määränpään ollessa marraskuun alussa Geraldton Länsi-Australiassa. Sieltä matka jatkuu Uuteen-Seelantiin, missä huoltotauko (veneet ylös, pohjamaalaus yms.). Lopuksi joulukuun puoliväliin mennessä Gold Coast Queensland Itä-Australiassa Brisbanen lähellä, josta kotiin n. 22.12.

Maissaoloviikko on tarkkaan rytmitetty veneen siivouksen, huoltotoimien ja seuraavan etapin varustautumisen suhteen. Satamassa ei turhan paljon vapaa-aikaa jää sillä huoltotoimet on huomattavasti helpompi hoitaa satamassa kuin merellä.

Kipparimme pyrkii jakamaan miehistön kahteen vahtiin, joita johtaa vahtipäälliköt. Ollyn filosofian mukaan kaikille tarjotaan mahdollisuus kokeilla kaikkia miehistön rooleja, ja vasta kelin kovetessa otetaan ne paikat joissa kukin on parhaimmillaan. Muihin tehtäviin veneessä haetaan nyt halukkuutta. Tarjolla on tekniikkavastaavaa apureineen, puosun töitä apureineen (vastaa kannen varusteista), sosiaalisen ”viihdykkeen” luojat, muonitusvastaava apureineen, turvallisuuspäällikkö, laivan tohtori, tietokone- ja kommunikaatiolaitteiden hoitaja, rahakirstun vartija, sekä mediavastaavat raporttien, kuvien ja videoiden tuottamiseen. Itse aion tarjoutua ammattini ja kokemukseni perusteella IT töihin, teknisiin töihin ja raportointiin tekstein, kuvin ja videoin.

Miehistön jako sattui samaan viikonloppuun kuin kuninkaalliset häät, mutta juhlahuma näkyi vain yleisenä vapaapäivänä enkä yrittänytkään Lontooseen 1,5 miljoonan juhlijan joukkoon.

Seuraavat merkittävät tapahtumat ovat valmistelujen edetessä touko-kesäkuun harjoituspurjehdukset level 3 ja 4 27.5.-9.6.2011. Sen jälkeisenä viikonloppuna 10.-11.6. on sitten joukkueen ”Team Building” tapahtuma jossa on kyllä ”pakko” olla. Silloin viimeistellään strategia, josta on toki seuraavan kuukauden ajan mahdollista käydä jutustelua omalla joukkueen sisäisellä nettipalstalla. Eiköhän anneta ideoiden pulputa. Itse olen lupautunut parantamaan kaikkien Suomi-tietoutta keräämällä sivustolle kaikenlaista aineistoa maasta, historiasta, kulttuurista, ihmisistä ja nähtävyyksistä. Näistä kun vielä tietoisku Team Building tapahtumassa niin kaikki tietävät miksi on syytä olla ylpeä kuuluessaan veneen Visit Finland miehistöön!

Osa 6 - valmistautuminen miehistötapaamiseen

Crew Allocation Day - April 30, Southampton ...

Vappu tullaan viettämään Englannissa miehistökokoontumisen merkeissä. Paikalle pääsee saapumaan n. 300 kaikkiaan 450:stä miehistön jäsenestä. Saamme kuulla ketkä ovat samassa veneessä purjehtijoita ja kuka onkaan kipparimme.
Monta monituista asiaa on vielä selvitettävänä mutta luottavaisena olen siihen että tuolla viimeistään aika moni pala loksahtaa kohdalleen.

Osa 5 B - Clipper harjoitukset ,level 1 ja 2 - Marraskuu 2010

Ensimmäiset leiriviikot

Osallistuin ensimmäisiin pakollisiin harjoitusviikkoihin (ns. Level 1 ja 2) omalta osaltani marraskuun lopulla. Jokaisen osallistujan on käytävä harjoitusviikot läpi olkoonpa purjehdustausta millainen vaan. Harjoituksiin kuului runsaan vesilläolon lisäksi päivän kurssit ensiavusta, VHF-radiosta, tutkasta ja meripelastautumisesta uimahalliharjoitusten kera. Tarkemmin veneen tekniikka yms. jäi kyllä vielä kokematta mutta kansityöskentely tuli sitäkin tutummaksi.

Hämmästyttävää oli huomata, miten täysin noviisit henkilöt oppivat purjehduksen ja veneessä olemisen perusasiat lyhyessä ajassa; jotain merkillistä siis Clipperin koulutusajatuksessa siis on. Porukat laitetaan suoraan töihin ilman mitään teoriaopintoja. Pitäisiköhän tätä kokeilla omillakin purjehduskursseilla. Mekin lähdimme ensipurjehdukselle vasta illan pimetessä; melkoinen aloitus siis niille jotka ensi kertaa purjehtimaan lähtivät. Kertaakaan eivät kuulemma koulutusveneet ole jääneet rantaan kovien kelien vuoksi. Tämän selittää osaltaan kyllä niiden koko ja merikelpoisuus; veneet kun ovat 30 tonnia painavia. Solentin lahti on myös pahimmilta Atlantin myrskyiltä suojassa Wightin saaren takana. Toisaalta hiljaisella tuulella tuntui että riittääkö vauhti edes käännökseen.

Meitä mahtui harjoitusveneisiin melkoinen joukko erilaisia persoonia. Kansallisuuksia oli edustettuna kymmenkunta ja normaalin jakauman mukaan lähes puolet naisia. Muutamalla ei todellakaan ollut purjehduskokemusta juuri muuta kuin jonkun veneen kannella käynti. On metka tunne kun parikymmentä toisilleen täysin tuntematonta ihmistä laitetaan yhteen viikon ajaksi. Yksityisyyttä ei juurikaan ole, miehet ja naiset nukkuvat samoissa tiloissa, oma paikkasi tavaroille on punkkasi yhteydessä ja kaikki muu jaetaan yhteisöllisesti. Raaka aloitus kyllä karsii heti ne jotka jotain haavekuvia ovat tästä elätelleet. Jokainen meidän veneestä oli harjoitusviikkojen jälkeen kyllä ehdottomasti sitä mieltä että näin mennään. Kylmyys ja katosta jatkuvasti tippuva vesikään eivät tunnelmaa latistaneet (Englannissa vuoden loppu oli kylmin lähes 20 vuoteen). Lattialla säilytettävät purjeet ja niiden yli hyppiminen tuntuivat tosin purjeistaan huolehtivalle sielulle sydäntä raastavilta, mutta vahvoille ja raskaille purjeille (11 kpl) ei yksinkertaisesti ole muuta säilytyspaikkaa…

Omaan hyvän englannin puhe- ja kirjoitustaidon, mutta melkoisen lujille jouduin murteiden sekamelskassa. Brittien lisäksi omia murteitaan soppaan toivat jenkki Lisa, etelä-afrikkalainen Desmond, brasilialainen Fabio, skotti Robin, sveitsiläinen Rito ja ihan omana murteenaan Adrian Liverpoolista. Lisäksi jouduin opettelemaan kaikki veneen osat ja välineet osittain tuntemattomilla termeillä, joten haastetta riitti. Ei siis ihme, että Riton kanssa olimme joskus huuli pyöreänä mitä seuraavaksi. Kahden viikon aikana kielitaito kyllä mahtavasti tuollaisessa kylvyssä kehittyy ja sen huomaa siitä, kun alkaa ymmärtää kipparin vitsejä.

Ensimmäinen viikko purjehditaan Clipper60 veneillä, jotka ovat pienempiä ja ”helpommin” hallittavia kuin aidot 68-jalkaiset Clipperit. Kyllä niilläkin tuntuma syntyi ja perusasiat tuli hyvin opittua. Varsinaisena harjoitteluveneenä meillä oli Cape Breton Island Nova Scotia, jossa kyllä näkyi jo käytön jäljet ja parit pallonkieerot. Onneksi kaikki veneet käyvät talven aikana kunnostusohjelman joten eiköhän puutteet saada korjattua. Vaikeinta itselleni oli tottuminen suuren veneen mittasuhteisiin. Köydet olivat vahvoja, paksuja ja kankeita, purjeet isoja ja painavia, veneen liikkeet hitaita ja rauhallisia jne. Jo pelkään Yankee-purjeen kannelle tuomiseen tarvitaan 5-6 henkilöä ja paikoilleen etustaagiin laittamiseen 3 henkeä. Ilmankos sain hartiani kipeiksi kahden viikon ”työleirillä”, vaikka hyvässä kunnossa itseni aina olenkin pitänyt.

Parhaat purjehduskokemukset tulivat heti ensimmäisinä purjehdusöinä. Kelpo tuulessa täysikuussa kohti kesän 2012 olympiapurjehduskaupunkia Weymouthia purjehtiessa pääsi kunnolla nauttimaan aavan meren vapaudesta. Takaisin tultaessa vastaavasti oranssinpunainen kuu nousi Kanaalin toiselta puolen Ranskan rannikon yltä hymyillen meille aivan selvästi. Pimeydessä suoritettu keulapurjeen vaihto ns. kilpataktiikalla onnistui aloittelijoilta aika mukavasti ja antoi hyvää itseluottamusta itse kullekin – tässähän ihan osataan. Hieno kokemus oli myös kunnon ”myrsky” kun saimme sadetta, sumua ja tuulta lähes 20 m/s todeten Clipper veneiden merikelpoisuuden.

Projekti jatkuu osaltani toukokuussa jolloin vappuna osallistun miehistötapaamiseen ”Crew Allocation Day” saaden tietää kenen kipparin veneessä ja millaisen miehistön kanssa lähdetään. Osallistun purjehdukseen heti sen alusta lähtien ja aion olla mukana myös varusteluvaiheessa oppiakseni kaiken mahdollisen veneestä. Jäljellä ovat myös viimeiset harjoitusviikot touko-kesäkuussa ja ne tapahtuvat muutamien päivien avomeripurjehduksina oman kipparin ja suurelta soin oman miehistön kanssa. Toivottavasti odottavan aika ei käy liian pitkäksi..

Suomesta osallistuu vuoden 2011-12 kisaan tietojeni mukaan 5 henkilöä ja pidämme kokoontumisen vuoden 2009-10 Team Finland kippari Eero Lehtisen kanssa. Kaikenlainen tiedonvaihto keleistä, olosuhteista, varusteista jne. on varmaan paikallaan, sillä ennakkovarustautuminen on tuiki tarpeellista vaikka koskaan et voi etukäteen tietää mitä tapahtuman pitää. Kunhan veneessä kestät sillä putoaminen laidan yli on kielletty!

Osa 5 - Clipper training level 2 - November 2010

The chilly November weather in England during my training reminded me of my late season sailing back at home in Finland: Ice laden pontoons in the morning, slippery decks during the first week and the next they were snow covered. Luckily I got a flight back home just before Gatwick Airport closed. Although I’m used to the cold, the dampness made its own extra tricks for surviving.

My two weeks of training took place back-to-back and I must say that after the second week I now know what life and sailing on the Clipper 68s will be like. Prior to starting the training, I had doubts in my mind about how the training would turn total novices into sailors in a week or two.

I have sailed for decades (mostly in the inland waters of Finland and also crossing the Atlantic) and have been a sailing instructor for last three years. You have to believe how totally amazed I was to see total strangers build up a team, learn the basics of sailing, start working together, do their duties without complaints and make the boat go!

The first sailing session took place in darkness as we went out to sea late at night, what a start! All that counts is the attitude and after these weeks we all were more definite that this is what we want to do during the race as well.

Thanks to my skippers Mat and Adam, their first mates Emily and Flavio, and my fellow sailors Desmond, Adrian, Catherine, Mandi, Graeme, Doug, Jen, Tom, Rob, Neassa, Dan, Johnny, Kevin and Neil followed with John, Lisa, Fabio and Reto (these four tolerated me both weeks), I was able to have great sailing weeks.

The most demanding part of the training for me was understanding how everything works on a big boat. Being used to doing lots of manoeuvres singlehanded on my own boat, you suddenly realise it takes five or six people to drag the Yankee sail to its place and at least three people to set it up. You understand the forces when you get hit on your leg by a swinging staysail sheet. English is not my native language and this sometimes caused me problems to fully understand what was going on, and learning all the terms in English will be my study lessons over the winter. It did not make it any easier while listening to the accents of Scotland, Ireland and Liverpool!

On the third day we went out of the Portsmouth Harbour area to experience what a Force 8 gale feels like. Reefed down to a third reef and having only the storm sail up was probably not what we might have had up in race conditions but that gave us a strong feeling that these boat are ones you can rely on in any circumstances.Best moments of my training were the night sails.

Then heading towards Portsmouth under a full moon I was standing on the upper side of the deck holding the shroud and leaning towards the wind: a feeling of real sailing. On another night we were heading towards France as the orange-red moon rose and it was really smiling at us. Changing the headsail with racing style being as a bowman during that moonlit night was really a memorable experience.The cold weeks gave me a good lesson of how to prepare for the real race. For the two week period I had enough good equipment, but when you are out on the ocean, you cannot dry your boots and gloves on the top of the hot water pipes, as I did at the toilet of the Cowes Marina.As the lakes and seas along the coast of Finland are frozen during the winter, all I can do is dream about May and my Levels 3 and 4. Meanwhile I can have a feeling of water around me only when going ice-swimming with air temperatures being -27 ⁰C but the water being 27 degrees warmer!

Article on Clipper pages about level 2 training

Osa 4 – Level 1 ja 2 Training, 13-28.11.2010

Tätä lukiessasi ja seuran kokoontuessa syyskokoukseensa harjoittelen pakollisia kuvioita Solentissa, Portsmoutin edustalla, Gosportin ollessa Clipper laivueen kotisatama. Jokaisen osallistujan on lähtökohdistaan huolimatta osallistuttava 4 viikon koulutusjaksoon,  jossa korostetaan etenkin turvallisuusajattelua, samalla opetellen kyseisen veneen hallinta, varusteet, toiminta jne. Samalla testataan henkilön soveltuvuus ja sopeutuvuus tällaiseen projektiin. On niillä vielä mahdollisuus lempata minut täysin ulos...

Kymmenvuotiaana alkanut purjehdusharrastus saavuttanee nyt jonkinlaisen kulminaatiopisteen; joko lopullisesti kyllästyn aaltojen olemukseen tai meri vie miehen mennessään. Kun pirulle antaa pikkusormen vie se koko käden.

Tapasin Tampereella projektiin osallistuvan Tomin ja sain häneltä hyviä vinkkejä treeniviikkoja varten. Mielenkiintoisia viikkoja odotettavissa edessä.




Purjehdusterveisin
Pekka Granroth s/y Kuutti
Pekka.Granroth@savonia.fi    puh: +358 44 785 6941

Osa 3 – ennakko valmistelut vuosi ennen lähtöä

Kun päätös osallistumista oli tehty ja hyväksyntä tullut, alkoivat valmistelut. Kesän 2010 purjehduksiin tämä ei vielä paljon vaikuttanut ja 80 päivää tuli ennätyskuumana kesänä lokikirjan merkintöjä. Jo keväällä olin ottanut työnantajalta selvää vuorotteluvapaan pitämisestä jasyksyn koittaessa alkoi myös rahan hankinta. Parilla ylimääräisellä työllä saan kasaan osan kustannuksista, osa on säästöjä ja osaan olen onnistunut saamaan tukun sponsoreita – logot ohessa. Budjetti on punta/ maili joten maksettavaa riittää. Katsotaan joutuuko tässä pankkiirin puheille...

Kuopion Pursiseura – koulutustukea (aionhan suorittaa RYA Offshore ja Ocean tutkinnot)
Savonia AMK – oma kotipesä auttaa monessakin asiassa, toivottavasti suoralla rahallakin
Teho-Posako –aurinkopaneelit eivät ihan vielä korvaa purjeita eteenpäin menossa
Petritex – paita ja solmio tyylin tekee valtamerilläkin
Savon Kuljetus –kuljettaa mitä vaan vaikka purjeveneitä
FinnStyle - Find modern Finnish design at www.FinnStyle.com
Nostokonepalvelu – nostaisi varmaan nämäkin veneet (vaikka painavat 30 tn.)
Seikkailukeskus hoitaa varustehuollon (makuupussit, hanskat)
CityOptiikka varustaa miehen kunnon aurinkolaseilla
Luurankoiset tekisi varmaan upean luurangon valaasta jonka matkalla pyytäisimme
Vene-lehti , juttua kirjoittamaan

Paljon on joutunut erilaisia järjestelyjä tekemään jotta matkaan pääsee mutta kun on motiivi kohdallaan ei mikään homma ole ollut liian hankala. Aika ajoin tosin miettii mihin hulluun tässä oikein lähtee, mutta se ajatus onneksi katoaa melkein saman tien tultuaan...