Vuoden 1966 talvi, Presidentinkatu 35:n autotalli, Tekniikan Maailman rakennussarja ”Optimistijolla” tarvikkeineen ja piirustuksineen, sekä isä ja poika. Siitä se alkoi.
Edesmennyttä isä-Villeä minun on kiittäminen tästä harrastuksesta. Suvussani on toki Pohjanmaalla ollut veneenrakennusperinteitä ja Janne-setäni oli siellä pienen veistämön omistaja, mutta ei ne vielä Swaneja ja Balticeita silloin rakentaneet vaan keskittyivät lähinnä kalastajien veneisiin.
Petteri jolla valmistui ja sillähän sitä opeteltiin purjehduksen alkeita Rääpysjärven lätäkössä, Kuopion Pursiseuran Iivarinsalon junnuleirillä sekä Sorsasalon ja Tikkalansaaren edustalla. Saimaa Ranking kilpailuissa sijoituin peräti sijalle 7, kunnes kasvoin ulos jollasta ja kevyemmät kaverit menivät aina edelle. Olisi joskus kisassa oikein roikkumistuuli niin katsottaisiin, tuumiskelin.
Vaikka usein keskusteltiin OK-jollasta, Viklasta, Windmillistä jne. jostain syystä sellaista ei koskaan tullut perheeseen hankittua. Tilanteen kuitenkin ”pelasti” vaihto-opiskeluvuosi Yhdysvalloissa, sillä siellä pääsin 17-18 vuotiaana purjehtimaan CapeCodin vesille Atlantille Yhdysvaltain itärannikolla. Olin myyty. Pääsin palaamaan noille vesille 35 vuoden kuluttua ja vieläpä tapasin silloisen isukkini ja isoveljeni.
Välissä oli opiskelu ja perheen perustaminen jolloin purjehdus jäi lähinnä muiden veneillä tehtäväksi satunnaiseksi seilaamiseksi mutta piti kipinää yllä. Viimein vuonna 1992 hankimme kimppaveneeksi Tavastien perheen kanssa 27 jalkaisen Guy27:n , jolle annettiin nimeksi ”TeeGee”. Kimppavene oli hyvää harjoittelua ja yhdessä niin kustannukset kuin työtkin puolittuivat. Meillä oli käytössä vuoroviikot perjantaista klo 12 alkaen ja kesälomilla toinen perhe ajoi veneen jonnekin, jonne toinen saapui autoillen. Kätevää ja toimivaa. Monta vuotta menimme näin kunnes talvella 1998 ostin Hämäläisen Joken ”Marun”, 27 jalkaisen FE83:n joka lasten ristimänä sai nimen Kuutti. Heti ensimmäisenä kesänä AnnaLiisan ja lastemme Jannen ja Katrin kanssa seilasimme 6 viikkoa putkeen – kesänä jota monet sanoivat kylmäksi ja märäksi. Meillä oli kyllä 3 ensimmäistä viikkoa pelkkää myötäistä. Sittemmin veneen käyttöpäivät kesäisin ovat pyörineet 50-80 välillä joten oma vene on kyllä enemmän kuin tarpeen. Kuutti on nykyäänkin oikein sopiva yksin- ja kaksinpurjehdukseen ylilaivakoira Onnin kanssa ja mahtuu 12 metrin mastollaan aika monien siltojen alta. Ylilaivakoira on muuten ansainnut tittelinsä opittuaan toisena vuonna vaihtamaan istuinkaukalossa olinpaikkaansa nurkasta nurkkaan komennolla ”kääntyy”.
Vuosina 2001-2004 olimme kesäisin s/y Erican kyydissä Suomenlahdella harjoittelemassa meripurjehdusta mm. Tallinnan reissun muodossa. Erica omistajinaan Kari Harju ja Arja Viitapuro on käynyt jo Karibialla ja varmaan suuntaa vielä pallon ympäri...
Vuosina 2004-2006 osallistuin koulun opiskelijaryhmien kanssa Ranskassa pidettävään opiskelijapurjehdukseen Edhec Cup. Ranskalaiset vaihto-opiskelijat sen ensimmäisenä vuonna järjestivät ja pari kertaa sen huhtikuussa vedin sitten itse. Mahtavaa kevätpurjehdusta kauden avaamiseksi. Noissa projekteissa s/y Kuutti oli ensimmäisen kerran mukana Kallavesj messuilla yleisölle tutustuttavaksi tavallisena perjepurjeveneenä.
Viimeisenä seitsemänä vuonna olen ollut tukikohdassamme Jänissalossa 5 kertaa ensimmäinen vene ja kerran (vuonna 2007) on kausi avattu jo huhtikuun puolella, välillä jäälauttoja tosin väistellen. Viime kesänäkin sain täyteen sen 80 päivää lokikirjaan, mutta satasen rikkominen vaatisi jo koko kesän veneessä asumista. No kun ennätyskuumana kesänä 2010 piti käydä vielä tytär Katri saattamassa avioon ...
Vuonna 2008 innostuin osallistumaan seuramme koulutustoimintaan ja suoritin purjehduksenohjaajan pätevyyden. Kolmen pidetyn kurssin jälkeen pätevöidyin opettajaksi ja tarkoitus olisi jatkaa vielä eteenpäinkin. Englannissa olisi tarkoitus suorittaa Royal Yachting Association:n (RYA) Offshore ja Ocean Master pätevyydet.
Kesällä 2009 osallistuin pisimpään tähänastiseen purjehdukseen; 4137 mailia Yhdysvaltojen itärannikolta Portlandista Azorien ja Gibraltarin kautta Atlantin yli ja edelleen Italiaan Sardiniaan. Kyseessä oli 43 jalkaisen Balticin ”Passepartout” kotiuttaminen Atlantin ”oikealle” puolelle seitsenhenkisen savolaismiehistön kanssa.
Ja siitä se meno sitten alkoi .... eli siirry osaan 2
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti